Aleksis Kivi

Aleksis Kiven lyhyt mutta tuottava elämä loi hänelle suurkirjailija maineen vuosia kuolemansa jälkeen. Jos olet käynyt koulusi Suomessa, olet taatusti tutustunut Seitsemään veljekseen ja Nummisuutarin Eskoon.

Kiven syntymäpäivä, 10.10.1846 muistetaan ja juhlistetaan yhä Suomen kirjallisuuden päivänä vetäisemällä liput salkoo!

Kuten tyypillistä noihin aikoihin niillä, joilla varoja riitti, Kivi lähetettiin kouluun 12 vuotiaana ja hän muutti pois kotoaan, kärsi nälkää ja köyhyyttä opintojensa ajan, jotka siten viivästyivät kovin.

27 vuotiaana hän omistautui kirjoittamaan suomeksi tavallisista suomalaisista, huumoria ja tragediaa säästämättä. Kirjallisuuden kriitikko August Ahlqvist yhdessä Fennomaanien kanssa ei pitänyt Kiven näytelmien rahvaasta menosta. Ne olivat kaukana sivistyneistä ja romantoidusta oloista, joita suomalaisuudessa haluttiin korostaa. Kivi katkeroitui arvostelusta, vaikka sai osakseen paljon kannatusta muilta tahoilta. Charlotta Lönnqvist rahoitti häntä ja Kaarlo Bergbom, suomalaisen teatterin perustaja, oli Kiven innokas tukija.

Suosittuja Kiven näytelmiä ovat esimerkiksi Alma sekä Karkurit, joka käännettiin ruotsiksi taiteilijan eläessä. Kihlaus on hauska komedia. Kullervo, erittäin merkittävä Kiven näytelmä, palkittiin 1860 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimesta 150 hopearuplalla parhaana suomenkielisenä näytelmänä. Kansan palkinto Kivelle tuli myös komediasta Nummisuutarit.

Kaiken kaikkiaan Kivi kirjoitti 12 näytelmää.

Tuotannosta löytyy myös runokokoelmia, kuten Kanervala, jonka ilmestyi tekijän omalla kustannuksella. Kiven kertomuksia ovat Eriika sekä Koti ja kahleet. Aleksis Kivi oli ensimmäinen ammattilais kirjailija, joka julkaisi työnsä suomeksi.

Kiven kerrotaan rakastuneen nuorena, mutta köyhänä kirjailijana hänellä ei ollut taloudellista asemaa, jota tytön perhe odotti.

Kiven lyhyttä ja vaikeaa elämää kuvaa Eino Leinon hänelle 1901omistama runo, jossa todetaan: ”Tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, eli vain syksystä jouluun”

Runsas alkoholin käyttö ja melankolisuus tuhosivat Kiven mielenterveyden. Häntä hoidettiin Lapinlahden mielisairaalassa. Mahdollinen Lymen tauti heikensi häntä ruumiillisesti. Aleksis Kivi kuoli 31. joulukuuta 1872, köyhänä, vain 38 vuoden ikäisenä.

Kiven merkittävä tuotanto elää ja kukoistaa yhä näyttämöillä ja kirjallisuudessa. Ehkäpä hän sen uran uurtajana aavisti, sillä hänen kerrotaan sanoneen kuolinvuoteeltaan: ”Minä elän”.